Pikkuessu pukinkonttiin

Se siitä viikottaisesta blogauksesta äitiysloman ajan. Ajattelin, että sillä varmaan pääsisi taas blogausvauhtiin. Mutta ehkä se tästä. Loman aikana on tuhistu, nuuhkuteltu, paijattu, ommeltu, neulottu ja luettu. Ja juotu teetä. Tässä kaiken tohinan keskellä syntyi Vaaralliselle Pavulle essu pukinkonttiin.

Niskavillojen pöyhyytys

On jo monena päivänä pitänyt ryhdistäytyä ja tuulettaa blogia. Mutta sitten on tullut kaikenlaista muuta. Arkeen on kesän ja syksyn aikana mahtunut paljon kaikenlaista, mm. tällainen pikkujuttu on tuonut tuhinaa arkeen:

Neon-Kukka Aurinko

Vaarallisesta Pavusta on siis kaikessa blogihiljaisuudessa tullut ylpeä isosisko.

Kirjaisaa menoa Sastamalassa

Bookcrossarit ovat tunnetusti helposti yllytettävissä kaikenlaisiin tempauksiin, siksipä en yhtään yllättynyt kun ehdottamani kesäretki Sastamalan Pukstaaviin sai innostuneen vastaanoton. Eipä siis muuta kuin auton takakonttiin kasa vapautettavia kirjoja, matkustajiksi kirjanystäviä ja auton nokka kohti Sastamalaa. Pienenä välihuomautuksena mainittakoon, että navigaattoria käyttävän kannattaa tarkistaa kohde etukäteen. Kuntauudistusten jälkeen päivittämätön navigaattori ei välttämättä löydä Sastamalaa, vaan tarjoaa Sastmolaa (Merikarvia ruotsiksi). Keskimäärin 50 km matkamme uhkasi venyä 130 km "pikkukoukkaukseksi", jos emme olisi apukuskin kanssa alkaneet ihmetellä navigaattorin reittivalintoja.

Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi

Ensimmäiseksi kohteeksemme olimme valinneet Pukstaavin. Mahdottoman mielenkiintoinen paikka! Aika kului kuin siivillä tutkiessamme museon antia; oli kirjan historiaa, kirjan nykypäivää, runokulma, pienoismalleja, lukunurkkia, kirjastoa ja kirjakauppaa... Ja mikä parasta, kaikkeen sai koskea!

Klikkaamalla Kiroileva Siili hivenen isommaksi.

Tämän taulun viimeinen lause sai riemun repeämään ryhmässämme ja keltä kassista villi kirja löytyi, se jäi ko. infotaulun alle!

Pukstaavin puistossa oli Kiljusen herrasväki irrallaan. Ihan ilman hihnaa juoksentelivat kissat ja koiratkin! Ja vielä puiston tornirakennuksenkin oli herrasväki vallannut.

Piipahdimme myös Pukstaavin naapurissa, Herra Hakkaraisen talossa. Emme käyneet tutustumassa itse taloon, tuliaisia ostimme Ihanien tavaroiden kaupasta.

Kirjanystäville Sastamala tarjoaa Pukstaavin ja Hakkaraisen lisäksi kuuluisan Tyrvään Kirjakaupan ja sen Kirjakellarin. Se olikin listattu viralliseen matkaohjelmaamme, kunnes matkalla törmäsimme Käsityöpuoti Silmu & Solmuun. Piti ihan nopeasti käydä kurkkaamassa.... mutta ovella meidät vastaanotti iloinen rouva, kutsui meidät kahville ja kakulle! Retkipäivämme oli osunut Julkineulomispäivälle (KIP, Knit In Public) ja Lankaliiga oli jo täydessä vauhdissa! Kahvin ja maistuvien kakkujen lisäksi saimme jokainen neuloa liigan yhteiseen neuleeseen muutaman rivin. Meinasi siinä ostoksia tehden ja käsityöjuttuja höpisten unohtua se kirjakauppa ihan kokonaan...

Tähän naulakkoon kelpaa takkinsa ripustaa!

Mutta kirjakauppaankin päästiin, yksi jos toinenkin löysi itselleen lisää lukemista. Vaarallinen, vaarallinen kirjakauppa.

Päivän kruunasi ruokailu Kestikievari Liekorannassa. Herkullista ruokaa kaunissa miljöössä.

Kotimatkalla teimme vielä pari kierrosta Sastamalan patsailla ja ripottelimme villejä kirjoja, yhteensä 29 villiä kirjaa jäi Sastamalaan odottelemaan uusia lukijoita. Kiitos vielä kaikille mukaan päässeille!

Turaamissuunnitelmia

Aurinko paistaa ja lumet sulavat vauhdilla. Josko sitä huhtikuun kunniaksi päivittäisi blogiakin. Mihin tämä alkuvuosi on oikein hurahtanut?!? Olisi se voinut vähän jarruttaa tuossa maaliskuussa, näyttää olevan kiireistä sorttia tämä(kin) vuosi...

Mutta siis, auringon lämmittäessä yhä enemmän olen taas saanut multaa sormiin ja ajatuksia päähän. Tomaatin siemenet ovat itäneet hienosti ja levittelevät sirkkalehtiään. Chilit laitan multiin tänään, avomaankurkut ja kesäkurpitsat saavat odottaa vielä muutaman viikon. Muut kylvetään suoraan maahan, kunhan se maa ensin paljastuu ja kuivuu ja lämpenee. Sitä odotellessa löysin netistä kasvimaasuunnittelutyökalun, hetken klikkailun jälkeen sain jonkinlaisen raakileen kasvimaasuunnitelmasta tehtyä:

Haaveissani on jo kerrostaloaikana ollut laatikkopuutarha, jonka mies on nyt luvannut toteuttaa. Ylläolevassa kuvassa perunamaa on tarkoitus olla pihan perällä ja maassa, tomaatit vähän ylempänä laatikossa ja salaatit, mansikat ja pinaatit korkeimmalla. Käytännön toteutuksesta ei ole vielä suunnitelmaa, mutta sitä vartenhan meillä on insinööri talossa!

Haasteikas käsityö

Blogi on taas ollut kovin hiljainen, arki vie niin mukanaan että mitään ei muka ehdi kirjoittamaan blogiin. Toisaalta olen jo jonkin aikaa kärsinyt kamerapulasta; talouden molemmat pikkukamerat kokivat karun kohtalon ja isoa järkkäriä en viitsi (=jaksa) kantaa mukana satunnaisia näpäyksiä varten. Odotan saavani keväällä uuden kameran syntymäpäivälahjaksi. Ainakin olen sitä toivonut.

Paula kuitenkin herättelee hieman blogiani tähän orastavaan kevätfiilikseen muistamalla minua Käsityöhaasteella. Kiitos haasteesta! Nyt mennään:

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?

Ommeltu ryijy. Mallinkin olen katsonut jo valmiiksi, mutta sitä ei tietenkään löydy netistä. Varmistin kuitenkin Käsityön ystäviltä, että kaikkia ryijymalleja on saatavilla vaikka nettikaupasta niitä ei löytyisikään. Haaveen toteuttaminen on toistaiseksi tyssännyt ryijypaketin hintaan ja ompelupaikan puutteeseen. En usko että isoa ryijyä pystyn ompelemaan iltasella television ääressä! Ja kun on noita muitakin lankafriikkejä talous täynnä...

Netin ryijyvalikoimia selaillessa törmäsin myös uuden kotikuntani ryijyyn:

Kuva: Pirkanmaan Kotityö

Olisko tässä nyt niin paljon uutta kotiseuturakkautta? Jos entiseltä kotikunnaltani löytyisi ryijy, sen varmaan haluaisinkin, mutta ainakaan tällä nettiselaamisella ei sellaista löytynyt.

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?

Olen tehnyt toistaiseksi vain pieniä käsitöitä. Tai no, miten määritellään pieni käsityö; villapaitoja ja -takkeja on tullut tehtyä, erikoisempia sukkia, yksi torkkupeittokin palatekniikalla tehden oli vielä ihan iisi... Ehkä kuitenkin tärkein työni on ollut Vaarallisen Pavun nimiäismekko.

3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?

Riippuu tilanteesta, jos aikaa olisi viikkotolkulla, aloittaisin varmasti. Jos taas aikaa on yksi ilta ja tarvikkeetkin hukassa, en edes aloita. On ollut aika, jolloin olisin edes tutkaillut jotakin tekemiseen viittaavaa, vaikka sitten etsinyt niitä tarvikkeita, mutta nyt tarvikkeet ovat niin hankaloissa paikoissa, ettei ihan huvikseen huvita mennä tonkimaan laatikoita. 


4. Mitä käsitöitä teet mieluiten?

Pari vuotta sitten olisin vielä vastannut "neulominen" sujuvasti ja miettimättä, nyt en osaa sanoa onko neulominen vai ompeleminen mieluisampaa... Neulomisen helppouksiin kuuluu helposti hallittavat työvälineet, joiden määrä pysyy helposti kurissa. Ompelemiselle pisteitä tuo puolestaan tietynlainen keskittyminen; ompelukonetta en voi ottaa television ääreen. Molemmissa on puolensa!

Kuva: Ompelijan maailma

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?

Ei. Ei niin pätkääkään. Vaikka rakastan käsitöitä, en edes haluaisi siitä itselleni ammattia. Minä olen sellainen ihminen, joka rentoutuu tekemällä aivan eri juttuja kuin töissä.

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?

Vielä vuosi sitten käsityönurkassani oli edes jotakin tolkkua. Sitten tuli pikainen muutto ja kaikki tavarat vain pakattiin käymättä sen kummemmin läpi. Laatikoiden kylkeen mies tussasi "Vaimon romppeet". Nyt käsityöpisteitä on rappujen alla, sivuvintissä, komerossa, ehkä vähän toisessakin sivuvintissä ja ulkorakennuksessa. Puhumattakaan keittiön sivupöydästä ja yläkerran kirjahyllystä.

Nykyisestä ulkorakennuksesta on tarkoitus remontoida minullekin oma käsityösoppi, mutta se ei ole ensi kesän, eikä edes seuraavan kesän talkoolistalla. Mutta joskus, joskus... Sillä aikaa on hyvä ihastella muiden ompelu- ja käsityöhuoneita ja kerätä talteen hyviä ideoita!

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?

Voi ei... Lankoja on julmetunlainen määrä! Yritin joskus tehdä inventaariota, mutta kun levittelin kaikki langat olohuoneeseen, tuli julmetunlainen ahdistus ja morkkis. Lankojen lisäksi on metritolkulla kankaita, purkeittain kankaanpainovärejä... Vähemmistöä edustavat korutarvikkeet ja huovutusvillat, mutta niitäkin on. Viime vuosina olen kyllä erittäin tehokkaasti rajoittanut kaikenlaisten tarvikkeiden ostoa, eli pieni toive on varastojen maltillisoitumisesta jonakin kauniina päivänä. Älkää kuitenkaan henkeänne pidätelkö, tuo päivä ei ole lähitulevaisuudessa!

Toisaalta, tämä tauti on aika tiukassa ja paranemisennusteet tunnetusti huonoja. Kuolinpesän perkaajilla saattaa siis olla jonkin verran käsityötarviketta setvittävinään. Toivon tietysti, että tautini on perinnöllistä, mutta sillä saattaa olla myös tarvikevuorta kartuttava vaikutus...

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten?

Vaadin ehdottomasti kiireettömän hetken kaikkeen käsityöhösäämiseen. Yleensä miehen ollessa kotona tämä ei luonnistu, eli ajan mielelläni miehen muutamaksi viikonlopuksi pois jaloista. Tänä keväänä miehettömiä viikonloppuja on tiedossa peräti kaksi, saamme Vaarallisen Pavun kanssa sotkea rauhassa!

9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä?

Minun käsityöluovuuteni rajoittuu saumojen ja päättelyä vaativien langanpätkien välttelemiseen ja siinä ei taida olla mitään uutta! Välillä kyllä tunnen itseni oikein näppäräksi, kuten tänään aloittaessani virkattua pikkujakkua Vaaralliselle Pavulle ja hoksasin miten homma kannattaa tehdä. Mitä sitä suotta aikaansa tuhlaamaan ohjeita etsiskellen!

Ja nyt kun olen tätä "neronleimausta" elvistellyt, voitte jäädä odottamaan raporttia projektin toteutuneesta helppoudesta. Heh.

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?

Mitataanko me nyt niitä oikeita oppeja? Koska minähän kurvaan aina mutkat suoriksi ja yritän aina päästä sieltä missä aita on matalin... Olisi kyllä aika mielenkiintoista tietää, minkä numeron saisin käsitöistä nykypäivänä, ihan oikeilla kriteereillä mitattuna. Aikoinaan koulussa se taisi olla 9, en edes tiedä mitä täyteen kymppiin olisi vaadittu koska kyllä minä sain sukat neulottua ja paitapuseron ommeltua. Eiväthän ne varmaan mitään räätälitasoisia tuotteita olleet, mutta tuskin siihen pyrittykään peruskoulussa?

 11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?

Tämä on hankala, koska ainoat käsityöt jotka olen saanut ja varmuudella tiedän jonkun muun tekemiksi ovat mieheltä saamani kynttilänjalka ja elefanttiaiheinen naulakko. Naulakon laitan ehdottomasti käsityöhuoneeseeni ja kynttilänjalkakin on ollut aktiivisessa käytössä.

Mummilta olen perinyt paljon kaita- ja pöytäliinoja, poppanoita yms. Näistä ei vaan kukaan tiedä ovatko ne mummin itsensä tekemiä vai peräti isomummin tekemiä vai tuotu eläkeläismatkoilta maailman turuilta ja toreilta. Siksipä olenkin ottanut tavaksi signeerata jokaisen työn, mikä käsistäni maailmalle pääsee! Ja suosittelen muillekin! Vaikka nyt olisi päivänselvää että tuo on minun tekemäni, ei mene montaa sukupolvea kun asia unohtuu ja jää mysteeriksi. 

***

Kas näin. Kiitos Paula, oli hauskaa!  Olen minäkin hieman laiskanlainen ja laitan nämä samat, hyväksihavaitut ja kaikenkattavan mielenkiintoiset kysymykset eteenpäin tällaisenaan. Lisäksi olen vähän tylsä ja haastan mukaan vain kaksi käsityöläistä:

Kristiinan Napista ja helmestä ja Inkan. 

Tässä vielä haasteen säännöt: Kiitä ja linkitä bloggaaja jolta sait tämän haasteen. Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata 11 kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten viisi uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän.

Pukinkonttipaljastuksia

Pitkästä aikaa tein ihan omin käsin lahjoja pukinkonttiin. Inspiraatio iski marraskuussa, mutta toteutus odotteli itseään vielä jouluaatolle. Onneksi tämä kontti lähti matkaan vasta tapaninpäivänä, hyvin ehti hurruutella.

Miehen siskolle tein ruskeasävyisen huivin lankavanutuksena. Kuva vääristää värejä, oikeasti värit huivissa ovat vaalea ja tumma ruskea. 

 

Konekirjonnalla tein kuvioiksi sikin sokin pihlajanlehtiä. Tässä kuvassa väritkin näkyvät vähän paremmin.

Anopin pakettiin tein vihreäsävyisen huivin, samaa lankavanutusta tämäkin.

Kuvioksi surauttelin silmukoita ja suttusia. Yläkuvassa värit ovat kohdallaan, alakuvissa ei...

Pituutta molemmilla huiveilla oli ennen vanutusta "lakananmitta", mutta yllättävän paljon ne kutistuvat pesukoneessa. Pituutta jäi kuitenkin mukavasti!

Vuoden viimeiset verhot

Hiljaista on ollut blogissa, juttuja kerrottavaksi olisi vaikka kuinka, mutta aika tuntuu lipeävän käsistä aivan huomaamatta! Sukkia on tullut neulottua sekä omaan että Vaarallisen Pavun alati kasvavaan jalkaan. Melkeinpä kun yhdet sukat on saanut viimeisteltyä, saa jo tehdä seuraavan parin taas vähän isompana!

Mutta on täällä vähän hyristeltykin.... Vihdoin sain verhot keittiön ikkunaan! Olen kuukausitolkulla tuijotellut verhotankoa ja pohtinut sopivaa verhomallia. Suorat sivuverhot? Nääh... Kappa? Eiih... Edellisen asunnon verhothan ei käy, ne on jo niin nähty... Päädyin virittelemään vähän samalla tyylillä.

Ripustuksen hoidin uudenvuodenaattona, eli samalla niistä tuli viime vuoden viimeiset verhot! Olen aika tyytyväinen lopputulokseen!

Verhon pituutta pystyy säätelemään napeilla.