Jestas! En ole ehtinyt blogata taannoisen opintomatkamme toista kohdetta! Toinen matkan kohteista oli
Amos Andersonin taidemuseossa esillä oleva
Boutique - Where Art Meets Fashion -näyttely. Näyttelyä ehtii vielä katsomaan, se on esillä 12.11.2012 saakka.
Näyttely on muotia ja taidetta yhdistävä näyttely, jonka on kuratoinut Annamari Vänskä. Näyttely itsessään on myös kuin taideteos, jossa myös musiikki ja tanssi ovat vahvasti läsnä. Ensi vuonna Boutique esitetään Tokion Spiral Art Centerissä japanilaisilla suunnittelijoilla vahvistettuna. Sen jälkeen näyttely kipaisee Sydneyssä osana Sydney Design Week -ohjemistoa. Ja sen jälkeen vuorossa on New York, jossa valitut teokset ovat esillä Parsons New School for Designin galleriassa, toiset Ivana Helsingin myymälässä NoLitassa.
Boutique on syntynyt yhteistyönä. Alakerran näyttelyhallissa viisi taiteilijaparia – jokaisessa muotisuunnittelija ja kuvataiteilija – ovat valmistaneet yhteistyössä oman, ainutkertaisen teoksensa. Työparit ovat Paola Suhonen–Mikko Ijäs, Katja Tukiainen–Samu-Jussi Koski, Tero Puha–Teemu Muurimäki, Salla Salin–Timo Rissanen ja Minna Parikka–Jani Leinonen.
Paola Suhonen ja Mikko Ijäs olivat toteuttaneet installaation "Seitsemän sadun maa". Teoksen pohjana ovat Suhosen tekemät seitsemän lyhytelokuvaa, joiden päälle on yhdistetty Ijäksen piirtämiä digitaalisia maalauksia. Tässä taideteoksessa minua eniten kiehtoivat kaikille aisteille suunnattu taidekokemus, mutta muuten se mielestäni jäi vaisuksi. Myöhemmin ravintolassa ihmettelimme, miksi kaiken videoinnin taiteen nimissä täytyy olla rumaa? Eikö taideteoksessakin esitettyä videota voisi tehdä kauniiksi? Tai edes jälkikäsitellä? Vai oliko Ijäs vain innostunu iPhonen sovelluksesta?
Taiteilijapari Puha - Muurimäki oli luonut mielestäni näyttelyn hauskimman teoksen; "Body Beautiful (Remix)".
Taiteilijapari ei ole kiinnostunut muodista tuotteena, konkreettisena tavarana, vaan heitä kiinnostaa se, miten muodin tuottamia mielikuvia ja ihanteita myydään kuluttajille. Pääosassa taideteoksessa on luksusparfyymi ja sen ympärille rakennettu mainoselokuva. Elokuvassa paratiisimaailman täydelliset malliyksilöt löytävät autiolta rannalta pullopostia, joka saa heidät näkemään mikä on oikeasti kaunista.
Taideteoksen sivutuotteena on luotu parfyymi, joka on täysin tuoksuton. Parfyymi korostaa kehon omaa tuoksua ja sitä on kaupan museon myymälässä. Hinta tosin oli hieman suolainen, lähes 1000e.
Näyttelyn ehkä pirtein teos on Samu-Jussi Kosken ja Katja Tukiaisen "Evakkotytöt".
Nämä kymmenen tyttöä ovat tutut Tukiaisen sarjakuvista ja maalauksista. He ovat Shangri Laa Laa Landin alkuperäiset asukkaat, jotka Ahneus ja Suvaitsemattomuus ovat ajaneet maanpakoon. He kantavat ylväästi kauniit karjalaisvaikutteiset pukunsa ja pitävät itsellään sen, mitä kukaan ei heiltä voi viedä: rohkeuden, viisauden ja ilon.
Tämä teos oli puhutteleva ja kurssilaiset huomasivatkin heti tyttöjen asujen noudattavan perinteisiä kansallispukujen malleja. Kun aiheesta keskusteltiin oppaamme kanssa, saimme kuulla että puvut on ommellut Itä-Suomalainen ompelija. Mistään ei kuitenkaan löytynyt hänen nimeään. Mutta seinätarrat näyttelyyn on lahjoittanut 3M ja musiikin on luonut Vellu "DJ Slow" Maurola. Mitäs pienistä, glooriaahan se vain olisi ollut.
Näyttelyn ehdottomasti värikkäin teos oli parin Parikka - Leinonen "Shoe Liberation Army". Minna Parikka on tunnettu kengistään, Jani Leinonen puolestaan Ronald McDonaldin kidnappauksesta.
Teos koostuu surrealistisesta tilasta, jonka keskiössä ovat Parikan kengät ja niiden ympärille levittäytyvät Leinosen sarjakuvahahmot. Huoneeseen astuttaessa katsoja kohtaa maailman, jossa suuri on pientä ja pieni suurta. Alunperin huoneeseen pääsi astumaan sisään, mutta koska näyttelyvieraat eivät malttaneet olla sovittelematta kenkiä, piti tilaan pääsyä rajoittaa.
Kaikista taideteoksista minua eniten jäi mietityttämään työpari Salin - Rissasen teos 15 %. Teos koostuu tuotantolinjasta, jonka ääressä ompelija leikkaa, ompelee ja silittää yksitellen valkoisesta trikookankaasta valkoisia t-paitoja. Paidat myydään Boutique -shopissa.
Päivän aikana valmistuu 3-4 paitaa. Leikkausvaiheessa keskimäärin 15 % käsitellystä kangasmäärästä jää yli, globaalissa vaateteollisuuden mittakaavassa se tarkoittaa valtavaa määrää jätettä, jota useimmiten ei hyödynnetä mitenkään.
Ostaessaan t-paidan (hinta 4,95 €), asiakas saa mukaansa tuon kangasylijäämän ja joutuu näin ottamaan kantaa jätteen tulevaan kohtaloon. Salla Salinin ja Timo Rissasen teoksesta "15 %" lisätietoja
"sweat-shopin" nettisivuilla. Harmillisesti vasta näyttelyyn tutustumisen jälkeen ihmettelimme, miksi ompelija piti tuoda Yhdysvalloista?
Toisessa kerroksessa Heidi Lunabba ja taiteilijaduo Tärähtäneet ämmät pureutuvat pukeutumisen sosiologiaan teoksessa "Cultural Dresscode".
Teos on toteutettu haastattelemalla ihmisiä Helsingin keskustassa ja lähiöissä. Haastatelluilta kysyttiin kysymyksiä heidän pukeutumistottumuksistaan, käsityksistään muodista ja vaatteiden ja ympäristön suhteesta. Tulosten perusteella taiteilijat valmistivat kunkin ryhmän muodostaman typologian mukaisen "ihanneasun", johon yksi ryhmän edustama vapaaehtoinen malli on puettu.
Samaan kerrokseen sijoittuvat Rauha Mäkilän ja valokuvaaja Juliana Harkin yhteistyönä valmistamat Boutiquen tunnuskuvat, maalaukset ja valokuvat.
Kuudennesta kerroksesta löytyy tanssi-installaatio "un fit". Taideteos koostuu valokuvista ja tanssiesityksistä. Live-esitykset esitettiin jo kesällä, mutta videoitua tanssia pääsee katsomaan vielä syksylläkin.
 |
| Jasmin Mishiman ja Federico Cabreran eli Gilles et Dadan valokuvataidetta. |
 |
| Koreografi Anni Mustosen "un fit" |
