torstai 27. syyskuuta 2012

Verkkoja

Viime viikonloppuna hyppäsin monen muun opistolaisen kanssa bussiin ja suuntasimme Helsinkiin opintomatkalle. Ensimmäinen etappimme oli Helsingin taidehalli.


Siellä on vielä viikon verran esillä Tomás Saracenon koostama näyttely,  joka koostuu kahdesta isosta installaatiosta; "14 Billions (Working Title)" –teoksesta ja moniosaisesta tilateoksesta, jonka pääosassa ovat hämähäkit.Ihan oikeat, elävät hämähäkit.




Hämähäkit ovat peräisin ympäri maailmaa ja ne osallistuvat kolmiulotteisten verkkojen rakentamiseen.Kotimaiset hämähäkit oli rajattu "aitaukseensa" pelkän vesiesteen taakse, mutta vitriineissä nähtiin myös ulkomaisia hämähäkkejä.






Osa vitriineissä nähtävistä verkoista on eri hämähäkkilajien yhdistelmiä: yksi laji on kutonut verkon ja toinen laji jatkaa sitä.



 Yhden huoneen oli vallannut "14 Billions (Working Title)" –teos. Nimi viittaa maailmankaikkeuden ikään ja teos on tarkka mallinnus mustanlesken (Latrodectus Mactans) verkosta.






Esillä on myös kaikki työn toteuttamiseen vaadittu taustatyö; taiteilijan panoksen lisäksi insinöörien, hämähäkkitutkijoiden ja astrofyysikoiden yhteistyö kahden vuoden ajalta! Prosessin aikana verkko kuvattiin lasersäteiden avulla kerros kerrokselta.


Lopullinen teos sisältää yli 25 000 solmua, kolme kilometriä köyttä ja se on kooltaan 7x8x5 metriä.



Aika vaikuttavaa, eikö? Itse pidin valtavasti työn dokumentaatiosta; usein näemme näyttelyissä vain lopputuloksen, nyt oli kiehtovaa nähdä kaikki se työ mitä tällaisen teoksen tekemiseen vaaditaan.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Syksyn värejä

Syksyn kunniaksi laitoin pihalle syyskukkia. Keltainen krysanteemi tosin vaihtoi jo väriä violetiksi!


Marjaomenapuun sadon syömäkelpoisuudesta en ole vieläkään päässyt selvyyteen... harmi!



Omenasadosta on tullut enemmän kuin riittävä!

tiistai 11. syyskuuta 2012

Jäynästelyä

Vaarallinen Papu on melkoinen jäynästelijä. Milloin lähtee isän työkalut mukaan, milloin käy nappaamassa äidiltä kangaspalan, milloin kissalta katoaa lelu kuonon edestä... ja sitten karkuun! Jäynästellä voi myös ruokapöydässä, silloin voi kissakaverille antaa pienen herkkupalan.

Mahtaisko tuosta Pavun leivästä pudota pala minullekin?

Hups!
Varsinaisesta herkkupalanvaihdosta ei tietenkään ole kuvaa, koska se suoritetaan aina jäynästi äidin selän takana!

No anna ny mulleki jotai!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Ceramega 2012

Tämän kesän ajan Valkeakosken Sääksmäellä on päässyt tutustumaan kotimaisen keramiikan suurnäyttelyyn, Ceramega 2012:een. Voipaalan kartanon idyllisessä miljöössä on nähty monet upeat näyttelyt ja tälläkin kertaa näyttely oli aivan upea! Taidetta ei ollut paitsi kartanon näyttelytiloissa, vaan sitä löytyi myös puutarhasta ja aitoista.

Nyt jo kolmanteen Ceramegaan oli valittu 80 keramiikan ja kuvataiteen ammattimaista ympäri Suomen. Ceramega on näyttelynä mielenkiintoinen, sillä kukin kutsutuista taiteilijoista saa itse valita tulevien teostensa paikat ja räätälöidä paikalle mieleisensä teoksen. Ainoana ehtona teoksille on niiden materiaali: savi. Tällainen alkuasettelu kutkuttaa mieltäni aivan valtavasti!

Kuten Pirkko Pajunen kertoi,  keramiikka on kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä vaativa taiteen laji, joka kiiruhtaa hitaasti eteenpäin. Siksipä Ceramega on kokoontunut kahdeksan vuoden välein. Kahdeksan vuotta on sopiva väli antaa ajan tehdä tehtävänsä.

Makupaloja näyttelystä, olkaapa hyvät!


Outi Leinosen työpöydän aarteita kalenterista meikkipuuteriin.


Pekka Paikkari, "Murtumapiste" (2009).
Päivi Rintaniemi, "Orsa", 2012 (vas.) ja "Causa", 2012.

Leena Mäki-Patola, "Aavikkoa - Jäätikköä", 2011-2012.
Tämä seuraava työ sai kekseliäisyydessään hymyn huulille:

Markku Piippo "What about these, Dr. Darwin?", 2012.

Pidän valtavasti myös tällaisista töistä, jotka ovat aivan erinäköisiä kaukaa ja läheltä katsottuna:

Nanna Bayer, "Iris", 2011.


Tomi Pelkonen: "Kesäyö" (2012).
Tämä työ oli myös sykähdyttävä, vieläpä näin syksymmällä erityisen mielenkiintoinen!

Maija Vainonen: "Kasvimaa" (2009-2012).




Myös perinteisempi lähestymistapa keramiikkataiteeseen oli läsnä:

Eeva Turunen: "Punasaviakkoja", 2012.
Raila Vainonen: "Neidon merkit", 2012.
Nämä veijarit olivatkin hilpeitä! Kuka sanoi, että taiteen täytyy aina olla vakavaa?

Sakari Kannosto: "In caged", 2012.



Nina Karpov: "Ote", 2008-2012.
Myös kierrätys ja uudelleenkäyttäminen aivan toisella tapaa on lähellä sydäntäni!

Merja Antila: "Löylynlyömä", 2012. Materiaalina tuunatut kiukaan vastukset, kupariputket ja puurima.

Silja Merikallio: "Mamochka", 2012.


Heli Valaja: "Rasiat", 2012.

Kirsi Kivivirta: "Mosaic landscape", 2011.


Tiia Matikainen: "Kielikukkanen", 2012.