Kylmä oli!
perjantai 30. marraskuuta 2012
Pakkasilta
Eilen illalla kuu möllötti taivaalla niin kirkkaana, että piti taas mennä pihalle hojottelemaan kameralla.
Kylmä oli!
Kylmä oli!
maanantai 12. marraskuuta 2012
Isänpäivä
Eilen juhlistettiin isänpäivää. Tänä vuonna Vaarallinen Papu sai itsekin osallistua lahjan tekoon. Tämän vuoden isänpäivälahjaan tarvittiin valkoinen t-paita, kangastusseja ja innokas taiteilija.
Mutta luova hauskanpito on tärkeintä!
 |
| Kankaalle syntyi monenlaista värikästä kuviota. |
 | |
| Ennakkoluulottomia pisteitä ja pilkkuja! |
 |
| Nuori designer kuvioi myös niskakappaleen, logolappua unohtamatta. |
 |
| Projektin jälkeen väriä oli myös käsissä, kasvoissa, omissa ja äidin vaatteissa... |
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Pohjoismaista vapauttelua
Lokakuun alusta eiliseen on BookCrossing -foorumilla ollut käynnissä Pohjoismainen vapautushaaste. Mukana tietenkin Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. Ruotsalaiset kovasti uhoilivat, joten pistin minäkin kirjani Suomen kekoon:
Tähän haasteeseen osallistuttiin villeillä vapautuksilla, eli kenen tahansa löydettäväksi jätetyillä kirjoilla. Ja sijoitukset jaettiin Go Hunting -sivun lukujen perusteella, eli kirjan piti olla villinä vielä 30.10. Jos kirja napattiin ja siitä tehtiin päiväkirjamerkintä, se ei kasvattanut pisteitä. Eli lokakuussa suomalaiset olivat oikein pettyneitä, jos villi kirja napattiin, vaikka yleensä olemme oikein, oikein iloisia kun joku tekee päiväkirjamerkinnän vapautettuun kirjaan!
Pohjoismaista Suomessa bookcrossing on vilkkainta, tällä hetkellä meillä on jo 9004 jäsentä! Kukin crossaa omalla tavallaan; kuka vapauttelee kirjoja omaksi ja kirjahyllynsä iloksi, kuka juoksee miiteissä ja osallistuu jokaiseen kirjanvaihtoon foorumilla ja kirjoille ei näy loppua... Välimuotojakin löytyy! Suomi on kansainvälisestikin aktiivinen BC-maa, tilastojen mukaan Suomi on Top10:n sijalla 5! Osaatteko arvata miten paljon jäseniä on missäkin maassa? No, tässä tilastot:
Olipahan hauska haaste!
 |
| Kuvan kirjat eivät liity tapaukseen, muta lukumäärä täsmää vapauttamieni kirjojen kanssa. |
Tähän haasteeseen osallistuttiin villeillä vapautuksilla, eli kenen tahansa löydettäväksi jätetyillä kirjoilla. Ja sijoitukset jaettiin Go Hunting -sivun lukujen perusteella, eli kirjan piti olla villinä vielä 30.10. Jos kirja napattiin ja siitä tehtiin päiväkirjamerkintä, se ei kasvattanut pisteitä. Eli lokakuussa suomalaiset olivat oikein pettyneitä, jos villi kirja napattiin, vaikka yleensä olemme oikein, oikein iloisia kun joku tekee päiväkirjamerkinnän vapautettuun kirjaan!
Pohjoismaista Suomessa bookcrossing on vilkkainta, tällä hetkellä meillä on jo 9004 jäsentä! Kukin crossaa omalla tavallaan; kuka vapauttelee kirjoja omaksi ja kirjahyllynsä iloksi, kuka juoksee miiteissä ja osallistuu jokaiseen kirjanvaihtoon foorumilla ja kirjoille ei näy loppua... Välimuotojakin löytyy! Suomi on kansainvälisestikin aktiivinen BC-maa, tilastojen mukaan Suomi on Top10:n sijalla 5! Osaatteko arvata miten paljon jäseniä on missäkin maassa? No, tässä tilastot:
- USA 29%
- Saksa 16%
- Yhdistynyt kuningaskunta 13%
- Alankomaat 11%
- Suomi 10%
- Kanada 8%
- Australia 5%
- Ranska 4%
- Portugali 3%
- Espanja 1%
Olipahan hauska haaste!
perjantai 12. lokakuuta 2012
Poliisin sininen auto
Niin ja sen reissuviikonlopun kruunasi vielä täysin unohdettu PI541! Aikaisemmin kesällä menoni Kiasmaan estyi ja olin todella murheissani, olisin halunnut nähdä PI541:n. Hetken murehdittuani unohdin koko jutun ja muistin sen vasta astuessani Kiasman ovista sisään vapauttaakseni sinne parit kirjat. Hiphei! Tällä autolle ajelee virkkausvalta:
Hykertelin innoissani ja kamerani raksutti kuvia. Vartiointiliikkeen edustaja seurasi vierestä melko huvittuneena.
Lisää PI541:n vaiheista Kaija Pavun blogissa.
Hykertelin innoissani ja kamerani raksutti kuvia. Vartiointiliikkeen edustaja seurasi vierestä melko huvittuneena.
Lisää PI541:n vaiheista Kaija Pavun blogissa.
torstai 11. lokakuuta 2012
Boutique - Where Art Meets Fashion
Jestas! En ole ehtinyt blogata taannoisen opintomatkamme toista kohdetta! Toinen matkan kohteista oli Amos Andersonin taidemuseossa esillä oleva Boutique - Where Art Meets Fashion -näyttely. Näyttelyä ehtii vielä katsomaan, se on esillä 12.11.2012 saakka.
Näyttely on muotia ja taidetta yhdistävä näyttely, jonka on kuratoinut Annamari Vänskä. Näyttely itsessään on myös kuin taideteos, jossa myös musiikki ja tanssi ovat vahvasti läsnä. Ensi vuonna Boutique esitetään Tokion Spiral Art Centerissä japanilaisilla suunnittelijoilla vahvistettuna. Sen jälkeen näyttely kipaisee Sydneyssä osana Sydney Design Week -ohjemistoa. Ja sen jälkeen vuorossa on New York, jossa valitut teokset ovat esillä Parsons New School for Designin galleriassa, toiset Ivana Helsingin myymälässä NoLitassa.
Boutique on syntynyt yhteistyönä. Alakerran näyttelyhallissa viisi taiteilijaparia – jokaisessa muotisuunnittelija ja kuvataiteilija – ovat valmistaneet yhteistyössä oman, ainutkertaisen teoksensa. Työparit ovat Paola Suhonen–Mikko Ijäs, Katja Tukiainen–Samu-Jussi Koski, Tero Puha–Teemu Muurimäki, Salla Salin–Timo Rissanen ja Minna Parikka–Jani Leinonen.
Paola Suhonen ja Mikko Ijäs olivat toteuttaneet installaation "Seitsemän sadun maa". Teoksen pohjana ovat Suhosen tekemät seitsemän lyhytelokuvaa, joiden päälle on yhdistetty Ijäksen piirtämiä digitaalisia maalauksia. Tässä taideteoksessa minua eniten kiehtoivat kaikille aisteille suunnattu taidekokemus, mutta muuten se mielestäni jäi vaisuksi. Myöhemmin ravintolassa ihmettelimme, miksi kaiken videoinnin taiteen nimissä täytyy olla rumaa? Eikö taideteoksessakin esitettyä videota voisi tehdä kauniiksi? Tai edes jälkikäsitellä? Vai oliko Ijäs vain innostunu iPhonen sovelluksesta?
Taiteilijapari Puha - Muurimäki oli luonut mielestäni näyttelyn hauskimman teoksen; "Body Beautiful (Remix)".
Taiteilijapari ei ole kiinnostunut muodista tuotteena, konkreettisena tavarana, vaan heitä kiinnostaa se, miten muodin tuottamia mielikuvia ja ihanteita myydään kuluttajille. Pääosassa taideteoksessa on luksusparfyymi ja sen ympärille rakennettu mainoselokuva. Elokuvassa paratiisimaailman täydelliset malliyksilöt löytävät autiolta rannalta pullopostia, joka saa heidät näkemään mikä on oikeasti kaunista.
Taideteoksen sivutuotteena on luotu parfyymi, joka on täysin tuoksuton. Parfyymi korostaa kehon omaa tuoksua ja sitä on kaupan museon myymälässä. Hinta tosin oli hieman suolainen, lähes 1000e.
Näyttelyn ehkä pirtein teos on Samu-Jussi Kosken ja Katja Tukiaisen "Evakkotytöt".
Nämä kymmenen tyttöä ovat tutut Tukiaisen sarjakuvista ja maalauksista. He ovat Shangri Laa Laa Landin alkuperäiset asukkaat, jotka Ahneus ja Suvaitsemattomuus ovat ajaneet maanpakoon. He kantavat ylväästi kauniit karjalaisvaikutteiset pukunsa ja pitävät itsellään sen, mitä kukaan ei heiltä voi viedä: rohkeuden, viisauden ja ilon.
Tämä teos oli puhutteleva ja kurssilaiset huomasivatkin heti tyttöjen asujen noudattavan perinteisiä kansallispukujen malleja. Kun aiheesta keskusteltiin oppaamme kanssa, saimme kuulla että puvut on ommellut Itä-Suomalainen ompelija. Mistään ei kuitenkaan löytynyt hänen nimeään. Mutta seinätarrat näyttelyyn on lahjoittanut 3M ja musiikin on luonut Vellu "DJ Slow" Maurola. Mitäs pienistä, glooriaahan se vain olisi ollut.
Näyttelyn ehdottomasti värikkäin teos oli parin Parikka - Leinonen "Shoe Liberation Army". Minna Parikka on tunnettu kengistään, Jani Leinonen puolestaan Ronald McDonaldin kidnappauksesta.
Teos koostuu surrealistisesta tilasta, jonka keskiössä ovat Parikan kengät ja niiden ympärille levittäytyvät Leinosen sarjakuvahahmot. Huoneeseen astuttaessa katsoja kohtaa maailman, jossa suuri on pientä ja pieni suurta. Alunperin huoneeseen pääsi astumaan sisään, mutta koska näyttelyvieraat eivät malttaneet olla sovittelematta kenkiä, piti tilaan pääsyä rajoittaa.
Kaikista taideteoksista minua eniten jäi mietityttämään työpari Salin - Rissasen teos 15 %. Teos koostuu tuotantolinjasta, jonka ääressä ompelija leikkaa, ompelee ja silittää yksitellen valkoisesta trikookankaasta valkoisia t-paitoja. Paidat myydään Boutique -shopissa.
Päivän aikana valmistuu 3-4 paitaa. Leikkausvaiheessa keskimäärin 15 % käsitellystä kangasmäärästä jää yli, globaalissa vaateteollisuuden mittakaavassa se tarkoittaa valtavaa määrää jätettä, jota useimmiten ei hyödynnetä mitenkään.
Ostaessaan t-paidan (hinta 4,95 €), asiakas saa mukaansa tuon kangasylijäämän ja joutuu näin ottamaan kantaa jätteen tulevaan kohtaloon. Salla Salinin ja Timo Rissasen teoksesta "15 %" lisätietoja "sweat-shopin" nettisivuilla. Harmillisesti vasta näyttelyyn tutustumisen jälkeen ihmettelimme, miksi ompelija piti tuoda Yhdysvalloista?
Toisessa kerroksessa Heidi Lunabba ja taiteilijaduo Tärähtäneet ämmät pureutuvat pukeutumisen sosiologiaan teoksessa "Cultural Dresscode".
Teos on toteutettu haastattelemalla ihmisiä Helsingin keskustassa ja lähiöissä. Haastatelluilta kysyttiin kysymyksiä heidän pukeutumistottumuksistaan, käsityksistään muodista ja vaatteiden ja ympäristön suhteesta. Tulosten perusteella taiteilijat valmistivat kunkin ryhmän muodostaman typologian mukaisen "ihanneasun", johon yksi ryhmän edustama vapaaehtoinen malli on puettu.
Samaan kerrokseen sijoittuvat Rauha Mäkilän ja valokuvaaja Juliana Harkin yhteistyönä valmistamat Boutiquen tunnuskuvat, maalaukset ja valokuvat.
Kuudennesta kerroksesta löytyy tanssi-installaatio "un fit". Taideteos koostuu valokuvista ja tanssiesityksistä. Live-esitykset esitettiin jo kesällä, mutta videoitua tanssia pääsee katsomaan vielä syksylläkin.
Näyttely on muotia ja taidetta yhdistävä näyttely, jonka on kuratoinut Annamari Vänskä. Näyttely itsessään on myös kuin taideteos, jossa myös musiikki ja tanssi ovat vahvasti läsnä. Ensi vuonna Boutique esitetään Tokion Spiral Art Centerissä japanilaisilla suunnittelijoilla vahvistettuna. Sen jälkeen näyttely kipaisee Sydneyssä osana Sydney Design Week -ohjemistoa. Ja sen jälkeen vuorossa on New York, jossa valitut teokset ovat esillä Parsons New School for Designin galleriassa, toiset Ivana Helsingin myymälässä NoLitassa.
Boutique on syntynyt yhteistyönä. Alakerran näyttelyhallissa viisi taiteilijaparia – jokaisessa muotisuunnittelija ja kuvataiteilija – ovat valmistaneet yhteistyössä oman, ainutkertaisen teoksensa. Työparit ovat Paola Suhonen–Mikko Ijäs, Katja Tukiainen–Samu-Jussi Koski, Tero Puha–Teemu Muurimäki, Salla Salin–Timo Rissanen ja Minna Parikka–Jani Leinonen.
Paola Suhonen ja Mikko Ijäs olivat toteuttaneet installaation "Seitsemän sadun maa". Teoksen pohjana ovat Suhosen tekemät seitsemän lyhytelokuvaa, joiden päälle on yhdistetty Ijäksen piirtämiä digitaalisia maalauksia. Tässä taideteoksessa minua eniten kiehtoivat kaikille aisteille suunnattu taidekokemus, mutta muuten se mielestäni jäi vaisuksi. Myöhemmin ravintolassa ihmettelimme, miksi kaiken videoinnin taiteen nimissä täytyy olla rumaa? Eikö taideteoksessakin esitettyä videota voisi tehdä kauniiksi? Tai edes jälkikäsitellä? Vai oliko Ijäs vain innostunu iPhonen sovelluksesta?
Taiteilijapari Puha - Muurimäki oli luonut mielestäni näyttelyn hauskimman teoksen; "Body Beautiful (Remix)".
Taiteilijapari ei ole kiinnostunut muodista tuotteena, konkreettisena tavarana, vaan heitä kiinnostaa se, miten muodin tuottamia mielikuvia ja ihanteita myydään kuluttajille. Pääosassa taideteoksessa on luksusparfyymi ja sen ympärille rakennettu mainoselokuva. Elokuvassa paratiisimaailman täydelliset malliyksilöt löytävät autiolta rannalta pullopostia, joka saa heidät näkemään mikä on oikeasti kaunista.
Taideteoksen sivutuotteena on luotu parfyymi, joka on täysin tuoksuton. Parfyymi korostaa kehon omaa tuoksua ja sitä on kaupan museon myymälässä. Hinta tosin oli hieman suolainen, lähes 1000e.
Näyttelyn ehkä pirtein teos on Samu-Jussi Kosken ja Katja Tukiaisen "Evakkotytöt".
Nämä kymmenen tyttöä ovat tutut Tukiaisen sarjakuvista ja maalauksista. He ovat Shangri Laa Laa Landin alkuperäiset asukkaat, jotka Ahneus ja Suvaitsemattomuus ovat ajaneet maanpakoon. He kantavat ylväästi kauniit karjalaisvaikutteiset pukunsa ja pitävät itsellään sen, mitä kukaan ei heiltä voi viedä: rohkeuden, viisauden ja ilon.
Tämä teos oli puhutteleva ja kurssilaiset huomasivatkin heti tyttöjen asujen noudattavan perinteisiä kansallispukujen malleja. Kun aiheesta keskusteltiin oppaamme kanssa, saimme kuulla että puvut on ommellut Itä-Suomalainen ompelija. Mistään ei kuitenkaan löytynyt hänen nimeään. Mutta seinätarrat näyttelyyn on lahjoittanut 3M ja musiikin on luonut Vellu "DJ Slow" Maurola. Mitäs pienistä, glooriaahan se vain olisi ollut.
Näyttelyn ehdottomasti värikkäin teos oli parin Parikka - Leinonen "Shoe Liberation Army". Minna Parikka on tunnettu kengistään, Jani Leinonen puolestaan Ronald McDonaldin kidnappauksesta.
Teos koostuu surrealistisesta tilasta, jonka keskiössä ovat Parikan kengät ja niiden ympärille levittäytyvät Leinosen sarjakuvahahmot. Huoneeseen astuttaessa katsoja kohtaa maailman, jossa suuri on pientä ja pieni suurta. Alunperin huoneeseen pääsi astumaan sisään, mutta koska näyttelyvieraat eivät malttaneet olla sovittelematta kenkiä, piti tilaan pääsyä rajoittaa.
Kaikista taideteoksista minua eniten jäi mietityttämään työpari Salin - Rissasen teos 15 %. Teos koostuu tuotantolinjasta, jonka ääressä ompelija leikkaa, ompelee ja silittää yksitellen valkoisesta trikookankaasta valkoisia t-paitoja. Paidat myydään Boutique -shopissa.
 |
| Jean Abbott on tullut Yhdysvalloista ompelemaan t-paitoja. |
Päivän aikana valmistuu 3-4 paitaa. Leikkausvaiheessa keskimäärin 15 % käsitellystä kangasmäärästä jää yli, globaalissa vaateteollisuuden mittakaavassa se tarkoittaa valtavaa määrää jätettä, jota useimmiten ei hyödynnetä mitenkään.
Ostaessaan t-paidan (hinta 4,95 €), asiakas saa mukaansa tuon kangasylijäämän ja joutuu näin ottamaan kantaa jätteen tulevaan kohtaloon. Salla Salinin ja Timo Rissasen teoksesta "15 %" lisätietoja "sweat-shopin" nettisivuilla. Harmillisesti vasta näyttelyyn tutustumisen jälkeen ihmettelimme, miksi ompelija piti tuoda Yhdysvalloista?
Toisessa kerroksessa Heidi Lunabba ja taiteilijaduo Tärähtäneet ämmät pureutuvat pukeutumisen sosiologiaan teoksessa "Cultural Dresscode".
Teos on toteutettu haastattelemalla ihmisiä Helsingin keskustassa ja lähiöissä. Haastatelluilta kysyttiin kysymyksiä heidän pukeutumistottumuksistaan, käsityksistään muodista ja vaatteiden ja ympäristön suhteesta. Tulosten perusteella taiteilijat valmistivat kunkin ryhmän muodostaman typologian mukaisen "ihanneasun", johon yksi ryhmän edustama vapaaehtoinen malli on puettu.
Samaan kerrokseen sijoittuvat Rauha Mäkilän ja valokuvaaja Juliana Harkin yhteistyönä valmistamat Boutiquen tunnuskuvat, maalaukset ja valokuvat.
 |
| Jasmin Mishiman ja Federico Cabreran eli Gilles et Dadan valokuvataidetta. |
 |
| Koreografi Anni Mustosen "un fit" |
tiistai 9. lokakuuta 2012
Ihmeellinen pilvi
Yhtenä päivänä ei satanut illalla vettä, vaan taivaan oli vallannut ihmeellinen pilvi. Se oli myös ihmeellisen kauniin värinen. En malttanut ihastella vain ikkunasta, piti mennä pihalle hojottelemaan kameralla.
torstai 27. syyskuuta 2012
Verkkoja
Viime viikonloppuna hyppäsin monen muun opistolaisen kanssa bussiin ja suuntasimme Helsinkiin opintomatkalle. Ensimmäinen etappimme oli Helsingin taidehalli.
Siellä on vielä viikon verran esillä Tomás Saracenon koostama näyttely, joka koostuu kahdesta isosta installaatiosta; "14 Billions (Working Title)" –teoksesta ja moniosaisesta tilateoksesta, jonka pääosassa ovat hämähäkit.Ihan oikeat, elävät hämähäkit.
Hämähäkit ovat peräisin ympäri maailmaa ja ne osallistuvat kolmiulotteisten verkkojen rakentamiseen.Kotimaiset hämähäkit oli rajattu "aitaukseensa" pelkän vesiesteen taakse, mutta vitriineissä nähtiin myös ulkomaisia hämähäkkejä.
Osa vitriineissä nähtävistä verkoista on eri hämähäkkilajien yhdistelmiä: yksi laji on kutonut verkon ja toinen laji jatkaa sitä.
Yhden huoneen oli vallannut "14 Billions (Working Title)" –teos. Nimi viittaa maailmankaikkeuden ikään ja teos on tarkka mallinnus mustanlesken (Latrodectus Mactans) verkosta.
Esillä on myös kaikki työn toteuttamiseen vaadittu taustatyö; taiteilijan panoksen lisäksi insinöörien, hämähäkkitutkijoiden ja astrofyysikoiden yhteistyö kahden vuoden ajalta! Prosessin aikana verkko kuvattiin lasersäteiden avulla kerros kerrokselta.
Lopullinen teos sisältää yli 25 000 solmua, kolme kilometriä köyttä ja se on kooltaan 7x8x5 metriä.
Aika vaikuttavaa, eikö? Itse pidin valtavasti työn dokumentaatiosta; usein näemme näyttelyissä vain lopputuloksen, nyt oli kiehtovaa nähdä kaikki se työ mitä tällaisen teoksen tekemiseen vaaditaan.
Siellä on vielä viikon verran esillä Tomás Saracenon koostama näyttely, joka koostuu kahdesta isosta installaatiosta; "14 Billions (Working Title)" –teoksesta ja moniosaisesta tilateoksesta, jonka pääosassa ovat hämähäkit.Ihan oikeat, elävät hämähäkit.
Hämähäkit ovat peräisin ympäri maailmaa ja ne osallistuvat kolmiulotteisten verkkojen rakentamiseen.Kotimaiset hämähäkit oli rajattu "aitaukseensa" pelkän vesiesteen taakse, mutta vitriineissä nähtiin myös ulkomaisia hämähäkkejä.
Osa vitriineissä nähtävistä verkoista on eri hämähäkkilajien yhdistelmiä: yksi laji on kutonut verkon ja toinen laji jatkaa sitä.
Yhden huoneen oli vallannut "14 Billions (Working Title)" –teos. Nimi viittaa maailmankaikkeuden ikään ja teos on tarkka mallinnus mustanlesken (Latrodectus Mactans) verkosta.
Esillä on myös kaikki työn toteuttamiseen vaadittu taustatyö; taiteilijan panoksen lisäksi insinöörien, hämähäkkitutkijoiden ja astrofyysikoiden yhteistyö kahden vuoden ajalta! Prosessin aikana verkko kuvattiin lasersäteiden avulla kerros kerrokselta.
Lopullinen teos sisältää yli 25 000 solmua, kolme kilometriä köyttä ja se on kooltaan 7x8x5 metriä.
Aika vaikuttavaa, eikö? Itse pidin valtavasti työn dokumentaatiosta; usein näemme näyttelyissä vain lopputuloksen, nyt oli kiehtovaa nähdä kaikki se työ mitä tällaisen teoksen tekemiseen vaaditaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)